Äitiys, sana mitä oon hahmotellu päässäni jo monen kuukauden ajan ei oikee vieläkään kunnolla aukea.
Tiedän siis kyllä mitä kaikkea se on ja mitä siihen liittyy mutta sen hahmottaminen on vieläkin hakusessa. Sinäänsä se ei kyllä ole mikään ihme koska lapsi on kuitenkin vast 1kk:n ikäinen, joten paljon on siis viel opittavaa, koska lapset kuitenkin on aina niin erilaisia. Vaikka oisit "varautunu" mihin tahansa, niin silti kaikki uus yllättää.
Odotan kyllä innolla sitä kaikkea kehitystä mitä pääsen oman pikkuisen kanssa kokemaan ja totta kai kasvamaan tytön mukana joka hetkessä koko ajan vain lisää ja enemmän.
Nyt kun vain sais oman pikku luukun meille niin oisin enemmän kuin tyytyväinen. Hakemuksia laiteltu sinne ja tänne. Toivottavasti tärppäis ja pian, ei meinaan tää äidin nurkissa asuminen enää oikein maistu. Haluun oman kodin ja alkaa elää kunnolla omaa elämää. Omilla säännöillä ja omilla ehdoilla.
Ja isona plussanahan siinä ois se että jos saan asunnon siltä alueelta miltä olen pääosin hakenut (oon siis hakenu laajemminkin, totta kai) niin lapsen isä ois lähellä ja kaikki muutkin keskustan palvelut. Mitä nyt neuvolan täti vaihtus mutta se nyt on voi voi. :D
