"Lähellä, mut silti nii vitun kaukana.
En tuu enää olee osa teijän elämää.
Annan teidän nyt olla.
Annan teijän elää omaa elämää,
ilman mua ja mun ongelmia.
Antakaa tekin mun"
Se on nyt sit ohi.
Must tuli sit vissii eilen virallisesti VVA.
En ees tajuu missä välissä onnistuin kusee välit mutsiinkin noin pahasti et ei ees puhelimeen voinu vastata et saisin kamani pois sieltä.
Onneks mulla sentään on muutama ystävä, joihin voin luottaa.
Onneks mul on elämässä sentään muutama ihminen jotka välittää ja auttaa.
Erästäkään heistä en oo tuntenu ku ehkä n. 2-3 viikkoo, ja Hän on ollut pelastus eilisen jälkeen.
Eilinenki oli kyl nii utopinen aamu ettei mitään rajaa.
Aamulla oli tosiaan aika Keravan tervaris. Sielt pois 9 aikaa, ja tarkotus oli mennä kotiin ja alkaa jotenkin sumplii asioita niin et sais tavarat kasaan ja pois kotoota, Äitin "pyynnöstä/käskystä".
No enpä päässy enää sisälle, lukot vaihettu tai sit vaan mun kotiavain vaihettu johonki niistä miljoonasta samanlaisest mitä meil on kotona.
En kyl oikeen ymmärrä niitten logiikkaa, ne haluu mut ja mun tavarat pois kotoota... No mut ne onnistu saamaan ulos, mut jumalauta, voisinko saada mun tavaratkin. Olis ihan kiva saada HAMMASHARJA ja vaihtovaatteet, ei eilisen helteen ansiosta oo kovin Fresh-olo.
Varsinkin ku huomen ois tarkotus Henkan kaa suunnataa Helsinkiin Cruisingeihin.
Mutta enpä jaksa angstaa sen enempää, parempaakin tekemistä...
Esim,
-Nauttia Henkan seurasta.
-Käydä moikkaa frendei keravan suunnal
-MÄ PÄÄSEN PESEE HAMPAAT :DDD
-Hyvää kahvii.
-Ja etenkin huominen <3
Eli huomisest lisää sit ku kerkeen ;)
-Ef <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti